Author: Marjo Juutilainen

On puhuttava siitä mistä vaikenemme

Millaisia näköaloja erilaisille oireiluille ja sairauksille saamme, jos uskaltaudumme katsomaan yksilön sairautta oirehtimisena esimerkiksi perheen, koulun- tai työyhteisön ongelmiin? Jos nöyrrymmekin omasta kaikkitietäväisyydestämme ja suostumme hiljentymään ongelmien ratkaisemattomuuden ja elämän mysteerisyyden edessä, jossa emme voikaan pitää kaikkia sen lankoja käsissämme? Jos emme jätäkään sairastunutta yksilöä yksin, vaan rohkenemmekin pysähtyä kysymään mitä hänen sairautensa kutsuu meitä kuulemaan? Mitä tapahtuisi, jos omassa yhteisössämme sairastuneen kohdalla kohtaisimme ohittamatta kysymyksen: Miksi tämä ihminen ei voi olla terve meidän keskuudessamme?

Continue reading

Järki ja tunteet

Tunteet tuntuvat olevan meille aikuisille usein aika vaikeita. Tuntuu olevan aika tyypillistä määritellä itsensä joko tunne- tai järki-ihmiseksi. Siihen vaikuttaa liittyvän aika vahvasti myös ajatus siitä, että aikuisuus ja järki-ihmisyys korreloisivat positiivisesti keskenään: mitä järkikeskeisempi olen, sitä aikuismaisempi olen. Kuitenkin on niin, että aikuisuuteen kuuluu oleellisena osana tunteet ja niiden asianmukainen säätely. Aina silloin kun tunteet jotenkin lyövät yli, on kysymys hallitsemattomasta lapsen tunteesta. Omia tunnereaktioitaan siis kannattaa tutkia ns. järki-ihmisenkin, sillä se mitä emme itsessämme itse tunnista voi kuitenkin näyttäytyä toisille hyvinkin tunnistettavana.

Continue reading

Kaaoksessa kadotan itseni

Kaaoksessa oleva, tai usein myös sen rinnalla elävä, ihminen tarvitsee apua. Hän tarvitsee kokemusta siitä, että joku kestää hänen kaaostaan. Vanhempina tulemme haastetuksi tässä lastemme kautta ja selviydymme siinä sitä paremmin mitä enemmän pystymme pysymään itsessämme. Sen sijaan jos joudumme toisen aikuisen kaaoksen äärelle, on tilanne huomattavasti haastavampi: hukkuvan aikuisen voimat ovat ihan toiset kuin hukkuvan lapsen.

Continue reading

Terapioiden vastakkainasettelu ruokkii turvattomuutta

Erilaiset terapian muodot asettuvat herkästi toisiaan vastaan. Toivon, että terapian "mellastuksenttä" voitaisiin nähdä mieluumminkin yhteisenä temmellyskenttänä, jossa keskinäiselle ihmisyydelle ja ajatusten vaihdolle olisi nykyistä enemmän tilaa. Ajattelen sen mahdollistavan kentälle yhä enemmän yhteistyötä, jotta voisimme vastakkainasettelun sijaan kääntyä yhä enemmän toistemme puoleen, konsultoida ja myös ohjata apua tarvitseva tarpeen niin vaatiessa itseä osaavampiin käsiin. Ja mikä tärkeintä, emme lisäisi apua tarvitsevien turvattomuutta ja hämmennystä keskinäisellä ymmärtämättömyydellämme.

Continue reading

Liian reipas?

Reipas lapsi on helppo lapsi, jota aikuisten ei tarvitse lohduttaa, tukea tai muutoinkaan kannatella. Hän kyllä pärjää ja varmistaa siten myös ympärillään olevien aikuisten pärjäämistä. Kun kukaan ei tunne, kukaan ei romahda. Kun kukaan ei romahda, näennäinen turvantuntu säilyy ja kaikki voivat jatkaa pärjäämistään.

Continue reading

© Lupa Olla, 2021. Webdesign MI Suunnittelu.