On puhuttava siitä mistä vaikenemme

Millaisia näköaloja erilaisille oireiluille ja sairauksille saamme, jos uskaltaudumme katsomaan yksilön sairautta oirehtimisena esimerkiksi perheen, koulun- tai työyhteisön ongelmiin? Jos nöyrrymmekin omasta kaikkitietäväisyydestämme ja suostumme hiljentymään ongelmien ratkaisemattomuuden ja elämän mysteerisyyden edessä, jossa emme voikaan pitää kaikkia sen lankoja käsissämme? Jos emme jätäkään sairastunutta yksilöä yksin, vaan rohkenemmekin pysähtyä kysymään mitä hänen sairautensa kutsuu meitä kuulemaan? Mitä tapahtuisi, jos omassa yhteisössämme sairastuneen kohdalla kohtaisimme ohittamatta kysymyksen: Miksi tämä ihminen ei voi olla terve meidän keskuudessamme?

Continue reading

Järki ja tunteet

Tunteet tuntuvat olevan meille aikuisille usein aika vaikeita. Tuntuu olevan aika tyypillistä määritellä itsensä joko tunne- tai järki-ihmiseksi. Siihen vaikuttaa liittyvän aika vahvasti myös ajatus siitä, että aikuisuus ja järki-ihmisyys korreloisivat positiivisesti keskenään: mitä järkikeskeisempi olen, sitä aikuismaisempi olen. Kuitenkin on niin, että aikuisuuteen kuuluu oleellisena osana tunteet ja niiden asianmukainen säätely. Aina silloin kun tunteet jotenkin lyövät yli, on kysymys hallitsemattomasta lapsen tunteesta. Omia tunnereaktioitaan siis kannattaa tutkia ns. järki-ihmisenkin, sillä se mitä emme itsessämme itse tunnista voi kuitenkin näyttäytyä toisille hyvinkin tunnistettavana.

Continue reading

Tarvitsemme toisiamme aidosti elääksemme

Hyväksytyksi tuleminen ja joukkoon kuuluminen ovat keskeisiä perustarpeitamme. Tarkemmin ottaen syvällä rakenteessamme on tarve tulla rakastetuksi, eli arvostaen kohdelluksi, nähdyksi, kuulluksi, ymmärretyksi ja vastaanotetuksi yhteyteen sellaisena kuin olemme. Ilman riittävää ja aitoa kohdatuksi tulemista emme kuitenkaan peilaudu oikein, eli tule siksi joka todella olemme, vaan sellaiseksi, jonka arvelemme parhaiten tyydyttävän ympäristöämme. Hyväksyntä on meille niin elintärkeää, että hylkäämme mieluummin sen mikä meissä on totta kuin menetämme sen hyväksynnän, jota saatavilla on.

Continue reading

Kaaoksessa kadotan itseni

Kaaoksessa oleva, tai usein myös sen rinnalla elävä, ihminen tarvitsee apua. Hän tarvitsee kokemusta siitä, että joku kestää hänen kaaostaan. Vanhempina tulemme haastetuksi tässä lastemme kautta ja selviydymme siinä sitä paremmin mitä enemmän pystymme pysymään itsessämme. Sen sijaan jos joudumme toisen aikuisen kaaoksen äärelle, on tilanne huomattavasti haastavampi: hukkuvan aikuisen voimat ovat ihan toiset kuin hukkuvan lapsen.

Continue reading

Läheisriippuvuus

Onko sinua lohdutettu syyllistämällä?

Mitä vähemmän saamme kokemuksia siitä, että meidän kärsimystämme ei arvoteta tai verrata muihin, sitä enemmän todennäköisesti eristämme itseämme kärsimyksemme äärellä. Tämä on ongelma inhimillisemmän elämän kannalta: Syyllisyydellä lohduttaminen vahvistaa illuusiota oikeasta ja väärästä kärsimyksestä ja samalla meille suomalaisille niin kovin tutun tuntuista yksinpärjäämisen ja ”hammasta purren vaikka läpi harmaan kiven” eetosta. Samalla sovitamme kulttuurista rimaa siihen, minkä ylittäviä asioita voimme liittää kärsimyksen yhteyteen.

Continue reading

© Lupa Olla, 2021. Webdesign MI Suunnittelu.