Läheisriippuvuus

Onko sinua lohdutettu syyllistämällä?

Mitä vähemmän saamme kokemuksia siitä, että meidän kärsimystämme ei arvoteta tai verrata muihin, sitä enemmän todennäköisesti eristämme itseämme kärsimyksemme äärellä. Tämä on ongelma inhimillisemmän elämän kannalta: Syyllisyydellä lohduttaminen vahvistaa illuusiota oikeasta ja väärästä kärsimyksestä ja samalla meille suomalaisille niin kovin tutun tuntuista yksinpärjäämisen ja ”hammasta purren vaikka läpi harmaan kiven” eetosta. Samalla sovitamme kulttuurista rimaa siihen, minkä ylittäviä asioita voimme liittää kärsimyksen yhteyteen.

Continue reading

Empatia rakentaa välillemme sillan jolla voimme kohdata

Toista kohtaan kokemamme empatia on sitä mahdollisempaa mitä tutumpaa empatia itsellemme on. Kokiessamme empatiaa oma kokemuksemme omasta maisemastamme validoituu saadessamme sitä toiselle jakaessammekin säilyttää sen sellaisena kuin sen koemme – ilman arvottamista, kyseenalaistamista tai painetta ajatella tai tuntea toisin.

Continue reading

Terapioiden vastakkainasettelu ruokkii turvattomuutta

Erilaiset terapian muodot asettuvat herkästi toisiaan vastaan. Toivon, että terapian "mellastuksenttä" voitaisiin nähdä mieluumminkin yhteisenä temmellyskenttänä, jossa keskinäiselle ihmisyydelle ja ajatusten vaihdolle olisi nykyistä enemmän tilaa. Ajattelen sen mahdollistavan kentälle yhä enemmän yhteistyötä, jotta voisimme vastakkainasettelun sijaan kääntyä yhä enemmän toistemme puoleen, konsultoida ja myös ohjata apua tarvitseva tarpeen niin vaatiessa itseä osaavampiin käsiin. Ja mikä tärkeintä, emme lisäisi apua tarvitsevien turvattomuutta ja hämmennystä keskinäisellä ymmärtämättömyydellämme.

Continue reading

Liian reipas?

Reipas lapsi on helppo lapsi, jota aikuisten ei tarvitse lohduttaa, tukea tai muutoinkaan kannatella. Hän kyllä pärjää ja varmistaa siten myös ympärillään olevien aikuisten pärjäämistä. Kun kukaan ei tunne, kukaan ei romahda. Kun kukaan ei romahda, näennäinen turvantuntu säilyy ja kaikki voivat jatkaa pärjäämistään.

Continue reading

Isien ja isyyden merkityksestä

Lapselle oma kasvuympäristö on aina luonnollinen – vanhempien vastuulla on pitää huolta siitä, että luonnollinen on normaalia eikä epänormaalia. Normaalia on tehdä virheitä ja epäonnistua, mutta olla kuitenkin kykenevä myöntämään se ja tekemään myös korjausliikkeitä. Epänormaalia on kieltäytyä kantamasta aikuisen vastuusta antaen lapsen kärsiä ja oppia pitämään sitä luonnollisena.

Continue reading

© Lupa Olla, 2021. Webdesign MI Suunnittelu.