Palvelut

Kohtaan sinut ihmisenä, kaltaisenani.

  • Kuka voi tulla terapiaan? Sinä aikuinen, joka koet tarvetta satunnaiselle reflektoinnille, säännöllisemmälle tuelle tai pidemmällekin terapeuttiselle prosessille – arvioimme terapiasuhteemme toimivuutta ja tuen tarvetta/riittävyyttä säännöllisesti yhdessä.

  • Milloin on hyvä hetki tulla terapiaan? Kun ongelmat tuntuvat toistuvilta, häiritsevät normaalia arkea ja sen ihmissuhteita, tai kuluttavat voimavaroja, voi terapia tarjota ratkaisevaa apua. Terapia vaatii usein henkisiä resursseja tavalla, joka edellyttää riittävää kantokykyä ja tukea myös terapian ulkopuolella. Aivan akuuttiin kriisiin tai traumaan voidaan usein tarvita ensisijaisesti toisenlaista, esimerkiksi erityistä kriisi-,  sosiaali- tai terveyspalvelua.

  • Kuinka kauan terapia kestää?  Terapian kesto määräytyy asiakkaan tarpeen mukaan. Terapiaa ei ole tarpeen jatkaa yhtään pidempään kuin asiakas itse kokee tarpeen – silloinkaan, kun terapeuttina suosittelisin toisin. Terapeuttinen prosessi etenee myös terapian ulkopuolella ja on lopulta enemmän ja vähemmän koko elämän mittainen matka, jossa terapeutti on x-aikaa lähinnä tukijana, rinnallakulkijana ja oivalluttajana – ihmisenä ihmiselle.

Aikuisuuteen kuuluu elämän risaisuuden hyväksyminen.
Kun tuhannennen kerran antaa itselleen anteeksi samasta asiasta,
ei ole enää varaa tuomita muita.

Tommy Hellsten

Tunnista tarve

Itsetuntemus

  • Itsetunnon vauriot ja itsetuntemuksen vahvistaminen: Tunteet ovat aidon minän reagointia ja kumpuavat tarpeista lähtöisin. Miten olen saanut harjoitella yhteyttä omiin tunteisiin? Onko esimerkiksi viha ollut sallittua? Entä suru?

  • Tunteiden ja tarpeiden tunnistaminen ja säätely: Tunteiden epämääräisyys, tunnistamattomuus, välttäminen ja kohtaamattomuus voivat ylläpitää ahdistusta, vääristyneitä uskomuksia itsestä ja toisista, sekä kyvyttömyyttä/vaikeutta aikuiselle välttämättömään vastuullisuuteen.

  • Arvottomuuden, häpeän ja riittämättömyyden kokemukset: Jokaisella ihmisellä on syvä tarve olla hyväksytty ja rakastettu. Siellä missä tämä tarve joutuu sivuutetuksi tai kyseenalaistetuksi syystä tai toisesta, kasvaa häpeä ja arvottomuus; vääristynyt käsitys omasta huonommuudesta sen sijaan, että voisi kokea tulleensa kohdelluksi huonosti.

  • Rakentava vuorovaikutus: Ihmiset eivät ole joko tunne- tai järki-ihmisiä, vaan tunteet kuuluvat kaikille. Rakentavan vuorovaikutuksen avulla itseilmaisua voidaan terapiassa tarkistaa ja ohjata yhä selkeämmin itseään rehellisesti reflektoivaan suuntaan, jolloin ihminen ei joudu itsensä taholta ohitetuksi.

Trauma

  • Traumatietoisuus ja -sensitiivisyys: Erityisesti lapsuuden, mutta myös myöhemmänkin iän haitalliset kokemukset vaikuttavat elämänmittaisesti yksilön hyvinvointiin horjuttaen kokonaisterveyttä ja toimintakykyä neurobiologisen prosessin kautta. Esimerkiksi oppiminen, vireystilan säätely ja kyvykkyys toimiviin sosiaalisiin suhteisiin voivat vaikeutua/estyä traumaattisten kokemusten myötä ja ilman riittävää tukea jäädessä. Kokemus tai olosuhde on traumatisoiva, kun ihminen on kokenut kohtuutonta pelkoa ja avuttomuutta auttaakseen itseään tai muita. Traumatietoisuus on suhtautumistapa, joka pyrkii vakauttamaan ja vahvistamaan ihmisen omatoimijuutta. Oleellinen kysymys traumasensitiivisyyden näkökulmasta on “Mitä minulle on tapahtunut?” kysymyksen “Mikä minussa on vikana?” sijaan.

  • Kehon ja mielen yhteys, psykosomatiikka: Monet kaksisuuntaiset mekanismit kehon ja mielen välillä yhdistävät elämäntapahtumien ja -kokemusten lisäksi psykologisia ja biologisia prosesseja toisiinsa. Esimerkiksi depressio on nykytutkimuksen valossa sekä sepelvaltimotaudin itsenäinen riskitekijä että sepelvaltimotautipotilaiden ennustetta heikentävä sairaus. Ihminen on kokonaisuus, jossa myös toistaiseksi selvittämättä jäänyt kehollinen oire voi olla kieli sinne minne sanat eivät toistaiseksi ole yltäneet. Sitäkin on tärkeää kuulla.

Ihmissuhteet

  • Kiintymyssuhdevauriot: Millaista vanhemmuutta olen itse kokenut? Voinko tarkastella rehellisesti omia subjektiivisia kokemuksiani, vai onko tehtäväni ymmärtää ja suojella muita jopa ohi itseni? Kiintymyssuhteen laatu vaikuttaa lapsen persoonallisuuden kehitykseen, itsetuntoon, minäkuvaan ja mikä erityisen tärkeää, myös kykyyn luottaa aikuisena toisiin ihmisiin. Luottamusta tarvitsemme voidaksemme tyydyttää syvimpiä tarpeitamme tulla nähdyksi, hyväksytyksi ja ymmärretyksi, siis rakastetuksi.

  • Vanhemmuuden tukeminen: Vanhemmuus on äärimmäisen vastuullinen tehtävä, joka samalla nostattaa esiin omassa lapsuudessa ja kiintymyssuhteissa koettua vaillejäämistä tai kaltoinkohtelua. Suurta välittämistä ja vastuuta osoittaa se, että voi pyytää tarvittaessa myös ulkopuolista tukea omaan vanhemmuuteen. Meidän vanhemmuutemme on lastemme koti ja kasvualusta.

  • Parisuhteen ongelmat: Parisuhde kirvoittaa esiin omaa haavoittuvuutta, jonka henkilökohtainen työstäminen on parasta pariterapiaa. Houkutus tutkia toista on etenkin parisuhteessa suuri, mutta todellinen muutos parempaan asuu itsen tutkimisessa.

  • Ylisukupolvinen taakkasiirtymä: Kenen taakkoja kannan? Miten vanhemmuuden puute on elänyt omien vanhempien lapsuudessa, entä isovanhempien? Kyseessä ei ole syyllisten etsiminen, vaan niiden syiden – niin henkilökohtaisten, yhteisöllisten kuin yhteiskunnallistenkin – ymmärtäminen mikä on johtanut eriasteiseen vanhemmuuden puutteeseen.

  • Ihmissuhdedynamiikan ongelmat: Olenko samanarvoinen kuin muut? Ovatko muut samanarvoisia kuin minä? Säilytänkö suhteeni niin omaan toimijuuteen, tahtoon, tunteisiin ja tarpeisiin kuin fyysisiin rajoihini suhteessa toiseen ihmiseen? Toistuvat haasteet ihmissuhteissa voivat kieliä omanarvontunteen vaurioista, jotka odottavat pääsyä eheytymisen piiriin.

Jaksaminen

  • Uupumus: Onko elämäni merkityksellistä? Olenko minä merkityksellinen? Onko minulla oma paikka, oma arvo, oma tahto? Elänkö omaa elämääni?

  • Ahdistuneisuus: Tunteet ilman kohteita ja nimiä, traumaattisten kokemusten ylläpitämät pelot ja uskomukset epäoikeudenmukaisesta maailmasta, oman elämän murentuneelta vaikuttavat mahdollisuudet ja yksinäisyys kuluttavat voimavaroja samalla kun kenties hyvin tärkeät osat itseä odottavat sivuutettuina pääsyä osalliseksi yhteydestä, hyväksynnästä ja merkityksellisyydestä.

  • Työssä jaksamisen ylläpitäminen: Työn ja vapaan rajaamisen haasteet ja omien sisäisten ja/tai ulkoa tulevien vaatimusten ristiriidat kuluttavat voimavaroja ja voivat pantata omaa potentiaalia, luovuutta ja innovatiivisuutta. Omien vahvuuksien ja kehitysalueiden tunnistaminen on tärkeä osa itsetuntemusta, jota voi alati kehittää. Onko työminäni ristiriidassa muun ajan minäni kanssa? Miten työn ulkopuolinen elämä verottaa voimia työltä ja/tai päinvastoin? Huomionarvoista on myös se, että työhönkin voi syntyä riippuvuussuhde.

Pelko

  • Erilaisten väkivallan muotojen tunnistaminen ja niiltä suojautuminen: Väkivallan tunnistaminen vaatii joskus objektiivisen nimeäjän, joka ravistelee totuttua, kärsimystä ylläpitävää julmuutta ihmissuhteissa. Alistuvuus ja alistavuus käyvät toisinaan käsi kädessä, jolloin väkivalta voi kätkeytyä. On tärkeää suojata väkivallan uhria ja varmistaa tämän monitasoinen turvallisuus tässä ja nyt. Väkivalta voi olla henkistä, fyysistä, seksuaalista ja hengellistä – kaikki väkivalta on traumatisoivaa.

  • Hylätyksi tulemisen pelko: Kelpaanko, riitänkö, hyväksytäänkö minut jos olen vapaasti ja spontaanisti sitä mitä olen? Vai onko minun miellytettävä muita?

  • Kontrollin tarve: Kontrolli perustuu turvattomuuteen, jolloin en voi luottaa, heittäytyä tai kokea tärkeitä kannettuna ja kannateltuna olemisen kokemuksia. Kontrolli vaikeuttaa täyttä elämää generoiden herkeämätöntä epäluottamusta.

Haitalliset ilmiöt

  • Riippuvuudet: Alkoholi, päihteet, pelit, seksi, työ, ruoka – mikä tahansa hetkellinen mielihyvän lähde, joka tiedostamattomana sivuuttaa todellisia tarpeita, ylläpitää häpeää ja kärsimystä niin itsessä kuin lähipiirissä. Riippuvuuden kehä on katkaistavissa tunnistamisen ja tunnustamisen myötä riittävän tuen avulla.

  • Narsismi: Narsistinen persoonallisuushäiriö on harvinainen diagnoosi, jonka voi asettaa vain lääkäri. Sen sijaan eriasteiset narsistiset haavat, eli omanarvontunnon vauriot ylläpitävät vääristymiä, valtataistelua ja epätasa-arvoisuutta ihmissuhteissa, jolloin omien narsististen haavojen turvallinen tarkastelu on eheytymisen kannalta ensiarvoisen tärkeää.

Suru

  • Menetysten kohtaaminen: Suru kumpuaa aina erilaisen luopumisen yhteydessä. Mitä suurempi ja lopullisempi menetys, sitä syvempi suru voi olla. Surua ei kuitenkaan tule arvottaa: se mikä on toiselle pientä, on toiselle suurta. Miten selviän läheisen menettämisestä kumpuavasta surusta? Miten löydän merkityksellisyyttä takaisin elämään surun rinnalla? Kuka suruni kestää? Onko sille ollut aiemminkaan tilaa? Saanko itkeä? Miten suhtaudun kuolemaan? Entä elämään?

Joku muu

  • Onko sinulla mielessä jotain missä voisin auttaa ja sitä ei ole erikseen mainittu. Ota rohkeasti yhteyttä.

Yritykselle tai yhteisölle

”Kaikki johtaminen lähtee itsensä johtamisesta, johon tarvitaan hyvää itsetuntemusta – Ihminen on nähtävä jotta häntä voi johtaa.” – TH

  • Työntekijöiden tai yhteisön jäsenten hyvinvoinnin ja toimivan ryhmädynamiikan ylläpitämistä esimerkiksi henkilökohtaisen keskustelun muodossa tai erikseen sovitun aiheen sisältävänä luentona ja/tai toiminnallisena työskentelynä osana tyky-päivää.

Yksilölle

  • pitkäkestoisempaa eheyttävää mielen ongelmien äärellä työskentelyä
  • ennaltaehkäisevää työ- ja toimintakykyä ylläpitävää reflektointia
  • itsetuntemusta vahvistavaa oman äänen ja ääriviivojen löytämistä
  • oman potentiaalin etsimistä ja löytämistä
  • kokonaisvaltaista kohtaamista fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja hengellinen ulottuvuus huomioiden

© Lupa Olla, 2021. Webdesign MI Suunnittelu.