Ahdistus koetaan usein älyttömänä tai järjettömänä, jolloin se myös herkästi ohitetaan. Ahdistuksen järjettömyys johtuu usein sisäisestä ristiriidasta, jota se aiheuttaa: “eihän mikään nyt niin huonosti ole, että näin pahalta pitäisi tuntua”, tai “eihän nyt aikuisen ihmisen pitäisi näin heikko olla”. Onkin tärkeää ymmärtää, että ahdistus kumpuaa usein kaukaa historiasta. Se koetaan hermostossa, joka on valppaana kokemansa uhkan edessä, on uhka todellinen tässä hetkessä tai ei. Järki tulisikin tässä kohtaa valjastaa siihen, että huomioitaisiin tämä ja toimittaisiin hermostolle rauhoittavaa viestiä vieden, eikä siihen, että asetuttaisiin kehomme yläpuolelle ylenkatsoen sitä ja sen reaktioita.