Hyväksytyksi tuleminen ja joukkoon kuuluminen ovat keskeisiä perustarpeitamme. Tarkemmin ottaen syvällä rakenteessamme on tarve tulla rakastetuksi, eli arvostaen kohdelluksi, nähdyksi, kuulluksi, ymmärretyksi ja vastaanotetuksi yhteyteen sellaisena kuin olemme. Ilman riittävää ja aitoa kohdatuksi tulemista emme kuitenkaan peilaudu oikein, eli tule siksi joka todella olemme, vaan sellaiseksi, jonka arvelemme parhaiten tyydyttävän ympäristöämme. Hyväksyntä on meille niin elintärkeää, että hylkäämme mieluummin sen mikä meissä on totta kuin menetämme sen hyväksynnän, jota saatavilla on.