Toivoa on
Toivo tarvitseekin nähdäkseni kumppanikseen uskon ja rakkauden ollakseen todellista ja jotta toivon varaan ei ladattaisi mahdottomia odotuksia. Toivo ei yksinään voi rakentaa sitä mikä meissä on mennyt rikki suhteessa omaan tarvitsevuuteemme. Rakkaudessa tarvitsevuus kohdallamme mahdollistuu ja uskossa oma kykymme olla oman elämämme aktiivisia toimijoita vahvistuu: voimme uskon, toivon ja rakkauden kolminaisuudessa olla toisaalta ajautumatta vain toivon varaan ja toisaalta lamaantumatta epätoivoon, ja sen sijaan löytää tarvitsevuutemme ja yhteyden myötä epätoivonkin hetkillä takaisin toivon lähteille, toipua elämäämme koettelevista kärsimyksistä ja jopa kasvaa kriisien jälkeen.
