Tunneyhteyden palautuminen on joskus haastavaa ja vaatii paljon töitä ja empatiakykyä niin itseä kuin toista kohtaan. Kuitenkin se on myös välähdyksinäkin koettuna niin palkitsevaa, että sen eteen tehdyt ponnistelut kääntyvät lopulta voimavaroiksi.
Jotta voimme kasvaa myös psyykkisesti aikuisiksi, meidän on saatava olla ensin lapsia. Ja jotta voimme olla lapsia, on oltava edes joku aikuinen johon salvan takaa paljastuva lapsi voi tukeutua ja turvautua. Tuettuna ja turvattuna voimme alkaa kasvaa siihen vastuuseen, joka kuuluu aikuiselle: huolehtiminen siitä, että emme piiloudu suojiemme taakse kun on aika elää, astua näkyviin ja olla turvallinen ja tasavertainen ihminen itselle ja muille - etenkin lapsille.
Terapiassa tutustutaan aina asiakkaan mielen sisältöön – silloinkin, kun keskustelun aiheena ovat esimerkiksi läheiset ihmissuhteet. Milloinkaan terapeutin näkökulmasta ei voi ajatella tietävänsä millaisia ihmisiä asiakkaan lähipiirissä on, vaan terapiassa pyritään ymmärtämään nimenomaan asiakkaan kokemuksia ihmissuhteissaan.
Jotta se, mikä on jäänyt meille itsellemmekin näkymättömäksi, voi alkaa tulla näkyväksi, tarvitaan joku joka näkee ja sanoittaa sitä minkä kanssa olemme aiemmin jääneet ihan liian yksin. Sen vuoksi se jokin on ollut mielellemme aivan liikaa käsiteltäväksi ja ymmärrettäväksi ja jäänyt siten ymmärrettävästi vain toiminnan keinoin siedettäväksi. Kun sanat ja ymmärrys astuvat mukaan, toimintamme säätely voi alkaa samalla kun omat tunteemme, tarpeemme ja arvomme kirkastuvat.
Toivo tarvitseekin nähdäkseni kumppanikseen uskon ja rakkauden ollakseen todellista ja jotta toivon varaan ei ladattaisi mahdottomia odotuksia. Toivo ei yksinään voi rakentaa sitä mikä meissä on mennyt rikki suhteessa omaan tarvitsevuuteemme. Rakkaudessa tarvitsevuus kohdallamme mahdollistuu ja uskossa oma kykymme olla oman elämämme aktiivisia toimijoita vahvistuu: voimme uskon, toivon ja rakkauden kolminaisuudessa olla toisaalta ajautumatta vain toivon varaan ja toisaalta lamaantumatta epätoivoon, ja sen sijaan löytää tarvitsevuutemme ja yhteyden myötä epätoivonkin hetkillä takaisin toivon lähteille, toipua elämäämme koettelevista kärsimyksistä ja jopa kasvaa kriisien jälkeen.
