Monet lomien jälkeiset keskustelut ovat paljasteneet ajatuksia siitä ajatteleeko terapeutti asiakkaitaan oman elämänsä äärellä ylipäätään. Niin tärkeää on terapiasuhteessa(kin) syntyvä luottamus siihen, että voi säilyä toisen mielessä silloinkin kun ei ole kasvotusten. Se että säilyy toisen mielessä, on kantava ajatus olemassaolon ja merkityksellisyyden kokemukselle.

Kohtaamatta jäänyt pelko voi rajoittaa elämää nojatessaan umpikujamaisesti vääriin uskomuksiin itsestä ja toisista. Sen sijaan hyväksyvän kohtaamisen kautta pelotkin voivat tulla ymmärretyiksi ja itseltä suljetut ovet avautua laajentaen kokemusta elämän monipuolisuudesta.