Tunteet tuntuvat olevan meille aikuisille usein aika vaikeita. Tuntuu olevan aika tyypillistä määritellä itsensä joko tunne- tai järki-ihmiseksi. Siihen vaikuttaa liittyvän aika vahvasti myös ajatus siitä, että aikuisuus ja järki-ihmisyys korreloisivat positiivisesti keskenään: mitä järkikeskeisempi olen, sitä aikuismaisempi olen. Kuitenkin on niin, että aikuisuuteen kuuluu oleellisena osana tunteet ja niiden asianmukainen säätely. Aina silloin kun tunteet jotenkin lyövät yli, on kysymys hallitsemattomasta lapsen tunteesta. Omia tunnereaktioitaan siis kannattaa tutkia ns. järki-ihmisenkin, sillä se mitä emme itsessämme itse tunnista voi kuitenkin näyttäytyä toisille hyvinkin tunnistettavana.